ungrieving among others who grieve

Kävin iltakävelyllä myrskyssä. Teki hyvää. Viime myrskyseikkailusta onkin jo kuukausia. Tuli ikävä Hankoa ja niitä tuulia... Ehkä ensi kesänä.

Etsin itselleni uutta kukkulaa. Täällä jossain tällä alueella on jokin vuori (miten isoksi mäen pitää kasvaa tullakseen vuoreksi?), mutta en muista yhtään missä suunnassa se on, joten vain vaelsin tuulen vietävänä - päädyin kävelemään ympyrää, mutta ei se haittaa. Opin parin kujan nimet, hahmotan missä on ylä- ja alamäkiä, tiedän missä risteyksessä tuuli puhaltaa mielettömän lujaa. En löytänyt kukkulaa, mutta ensi kerralla katson vaikka jotain suuntaviivoja kartasta. On hassua olla noita eksyksissä, kun oli niin pitkään oma reviiri tiedossa.

Tuulen huono puoli: herkät korvat nappaa helposti korvatulehuksen. Auauau. Ehkä tämä menee yöunien mukana ohi. Pitäisi ehkä opetella käyttämään pipoa, mut kun mut mut kun sit tuuli ei pääse käsiksi mun hiuksiini.

Also, hehe, tänään jehovien kanssa aiheena Iso Paha Spiritismi - kuinka Saatanan demonit huijaavat meitä. Hassua päälaelleen kieppunutta argumentointia ja lieviä ahdistumisen merkkejä kun kerroin elämäntavoistani. Mutta asiallisia olivat. Mua hihitytti ne opaskirjan kuvat ouija-lautojen polttamisesta. <3 En maininnut lipastossa kummittelevia tarot-korttejani.

Hassua oli, että oppimateriaalissa tästä kaikesta käytettiin termiä "ennustelu". Siis, häh, miksei "ennustaminen"? Ennustelu kuulostaa sellaselta "hihhihii nyt Maija niinku menee naimisiin Matin kans ja sit ne saa niinku viistoist lasta HIHIHI ihan vaan siks koska herttakunkku on niinku paljon sydämiä". Onnistuin kuitenkin myös ehkä valaisemaan keskustelukumppaneitani aiheesta muun muassa painottamalla vasemman käden polun eroa valkoiseen magiaan. Tosin kaikki henkityöskentely on kuulemma pahasta, koska milloinkaan ei voi tietää, onko tekemisissä demonin kanssa vai ei. Ne kun ovat niin pirullisen ovelia! Hyvä pointti sinänsä, koska varovaisuus on aina välttämätöntä. Joka kerta vaan kohtaa sen, miten hankala on keskustella ihmisen kanssa, joka asettaa Raamatun kyseenalaistamattoman auktoriteetin asemaan. Kaikki muu kirjallisuus, kokemukset, tuntemukset ovat automaattisesti väärässä.

Mua on piristänyt valtavasti ajatus lauantaisesta keikasta. Voi jänskä ja into kuinka on kivaa päästä laulamaan kera ihmisten ihanaisten.

Jahve Jahve, gimme some r-e-s-p-e-c-t

Tänään uskalsin pitkästä aikaa sanoa jehovantodistajaystävälleni suoraan, mitä ajattelin, ja tein sen ehkä hieman tylysti. Ehkä. Naamioin vitsiksi ja seurasi vaikea hiljaisuus. Hoksasin, että olen kiintynyt häneen niin paljon, että pelkään rikkovani ystävyyden olemalla kriittinen hänen elämänkatsomuksestaan, ja siksi olen jo pitkään kaunistellut sanomisiani... Tai jättänyt sanomatta asioita. Se ei kai ole hyvä. Kun kuitenkin olen aika usein tavalla tai toisella eri mieltä, tai hahmotan asiat eri tavalla. Ehkä mulla on vain taipumus muotoilla asiat niin kauniisti, etten hahmota ilmaisevani eriävän kannan? En tykkää olla karkea, välttelen sitä.

Tämänpäiväinen tilanne syntyi, kun luettiin joku pätkä Raamatusta, jossa - okei, en muista, lunttaan - puhutaan siitä, millaisiksi ihmiset muuttuvat "lopun aikoina": itserakkaiksi, rehenteleviksi, pöyhkeiksi ja niin edelleen (2. Tim. 3:1-5). Lopuksi käsketään välttää sellaisia ihmisiä. Ystäväni siinä oli jo jatkamassa johonkin muuhun aiheeseen, kun minun silmäni jatkoivat lukemista vielä seuraaviinkin jakeisiin, joita ei ollut "oleellista" lukea, ja siellä sanottiin: "Nämä [pahat ihmiset] näet tunkeutuvat koteihin ja kietovat valtaansa syntien rasittamia, monenlaisten oikkujensa riepottelemia naisparkoja, / jotka ovat aina alttiita uusille opetuksille mutta eivät voi koskaan päästä selville totuudesta." Minulta pääsi ääneen kysymys, että miksi "naisparat", miksei ihmisparat? Mitä tällä tarkoitetaan? Johon minulle yritettiin ensin vastata, että "naiset on empaattisempia ja siksi alttiimpia kaikille tollasille uusille, öö, jutuille, tiäks... tai siis ei, älä lue sitä, tai siis heh heh", johon naureskellen sanoin, että "Nii joo, 'lukekaa vaan nämä jakeet ja tulkitkaa ne kirjaimellisesti, mut älkää sit lukeko niitä seuraavia jakeita!' Heh."

Ja

sitten

kovin

hiljaista.

Mun mielestä on ihan okei kyseenalaistaa se, että tulkitaan äärimmäisen kirjaimellisesti esimerkiksi kaikki ennustukset, mutta sitten ei huomioida tuollaisia kokonaisuuksia. Että yhtäällä hiotaan pilkkua ja toisaalla "eisilläniivväliä". Eikö? Olenko väärässä? PS. Vituttaa se, että myös jehovat näkee naisen miehelle alisteisena. Pirun luomismyytti ja kylkiluut ja kaikki se.

Arrrgh mikä on Raamattu kokonaisuutena? Yritin rippikoulussa, yritin kirkosta erottuani, yritän taas mut en vaan hahmota. Mutta etenen. Pitäisi ehkä lukea vain Mooseksen kirjat, koska niiden tarinat on lähimpänä sellaista kerrottua kansanperinnettä, joissa on yhteyksiä myös muihin mytologioihin (esim. tulvamyytti). Ne olisi historiallisesti ehkä kaikkein kiinnostavimpia, siinä missä Johanneksen Ilmestys on meditaatiomielessä tosi kiintoisa, ja Sananlaskut runousmielessä jännä, ja kaikki Uuden Testamentin kirjeet seurakuntien synnyn ja Raamatun tulkinnan ja pieleentulkinnan ja tulevan valtauskonnon sisäisen hajaannuksen alkusysäyksen kannalta aika jänskä.

Enough Jesus talk! Hare krishna salaam alaikum blessed be ja niin edelleen. Puhdistaakseni tämän patoumia synnyttävän ja negatiivista huomiota keräävän uskonnon vibat tästä tekstistä voin kertoa lyhyesti, että lueskelen parhaillaan pranic healing -opasta ja koen sen syventävän sopivasti osaamistani energiatyöskentelyn parissa. Lisäksi sorrun säännöllisesti kaikenkirjaviin haureuksiin. I be a sinner, no wait, enhän mä usko syntiin. Ha ha! Onpa vapaa olo!

Tänään aloin rajoittaa syömisiäni töissä, koska oikeus kaikkeen ruokaan työvuoron aikana ja tarve keksiä tekosyy istua alas ovat aiheuttaneet talvisen rasvakerroksen kerrostumista etenkin lantion seudulle. Sitten söin sämpylän - majoneesilla. :( Hävisin. Huomenna uusi yritys.