"Words are tears that have been written down. Tears are words that need to be shed. Without them, joy loses all its brilliance and sadness has no end."

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

"Hanki hyvä joulumieli"


Olen miettinyt joulua lapsen ja lapsiperheiden näkökulmasta nähtyäni juuri alkaneen Hyvä Joulumieli -hyväntekeväisyyskeräyksen mainoksia televisiossa. Useamman suuren toimijan vuodesta 1997 järjestämä keräys lahjoittaa kaikki tuottonsa vähävaraisille lapsiperheille. Hienoa, hienoa, apua he tarvitsevatkin – mutta muulloinkin kuin jouluna. Tässä suora lainaus Punaisen Ristin tiedotteesta:

Keräykseen lahjoitetuilla rahoilla hankitaan 70 euron arvoisia lahjakortteja, joilla vähävaraiset tai vaikeassa elämäntilanteessa olevat lapsiperheet voivat hankkia ruokatarvikkeita joulun alla.

Keräyksen tarkoitus on siis avustaa lapsiperheitä hankkimaan ruokaa joulun alla. Tämä kannustaa yleisen pitkäjänteisen elämäntilan inhimillistämisen ja mahdollisen avun säännöstelemisen sijasta käyttämään ruokalahjakortit jouluateriaperinteeseen, jossa joulunpyhiksi koteihin kasataan usein aivan liian suuri määrä ruokaa syöjiin nähden, koska “niin kuuluu olla”. Näin tehdään, koska halutaan elää sen mielikuvan mukaisesti, joka kullekin meistä on kulttuuriperinnön mukana iskostunut mieleen – lainkaan kyseenalaistamatta ja arvioimatta sen vaikutuksia.

Vuoden 2010 jouluna Suomessa kulutettiin 7 198 000 kilogrammaa joulukinkkua. Tämä tarkoittaa noin puoltatoista kiloa pelkkää kinkkua per suomalainen. Tämän lisäksi on vielä lukuisat muut ruokalajit, joita joulupöydässä “kuuluu olla”, ja joita syödään vaikka sattuu, pierettää ja tulee paha olo – koska “näin jouluna tehdään”. Ihminen hukkaa itsensä mielikuviin, joka tarkoittaa fantasioiden roolipelaamista todellisuudessa – näytellään yhdessä “joulukuvaelma” jossa kaikilla on kivaa - ja kontaktin hukkaamista todellisuuteen muun muassa oman kehonsa hyvinvoinnin muodossa. Ihmisen elimistö ei tarvitse yhtään sen enempää ruokaa jouluna tai juhannuksena kuin minään muunakaan päivänä.

Se, millä tavalla tämä liittyy lapsiperheisiin, on myös tämän hyväntekeväisyyskampanjan ylläpitämä syyllistäminen. Jostakin syystä tämänkaltaisessa joulunviettokulttuurissa on synti ja häpeä, jos vanhempi ei voi lapselleen tarjota ideaalin mukaista joulua ylenpalttisine ruokapöytineen, lahjakekoineen ja jopa lumihankineen. Tämän vuoden kampanjan videot eivät ikävä kyllä löydy vielä verkosta, mutta tässä esimerkkejä viime vuotisista:

http://areena.yle.fi/tv/1362372
http://areena.yle.fi/tv/1362373

Nämä lyhytelokuvat kaikesta sydämellisyydestään huolimatta, tai itse asiassa juuri sen takia, tukevat harhaluuloa, että lapselle pitäisi tarjota “taianomainen joulukokemus”. Nämä “maagiset perhejuhlat” lähinnä pitkittävät lapsen harhakäsitystä siitä, että maailmassa on jaossa kaikkea yllin kyllin kaikille, ja tarjoavat oikeutuksen rypeä materiassa nimeämällä yhden päivän vuodesta sellaiseksi, jossa on “taikaa” ja “kaikki on mahdollista (= sallittua)”. Tällainen kampanjointi myös antaa lapselle luvan odottaa ja vaatia aina tietyn ideaalin mukaista joulunviettoa, joka entisestään kasaa vanhempien niskoille stressiä yhteiskunnan odotusten lisäksi. Ethän sinä halua pettää lastesi odotuksia? Ethän sinä halua olla epäonnistunut vanhempana?

Enkä toki sysää tästä vastuuta vain hyvää tarkoittaville (mutta sitä harvoin kestävästi saavuttaville) kampanjoille, vaan peräänkuulutan kunkin henkilökohtaista vastuuta. Oletko sinä vanhempi, joka elää stressikierteessä luodakseen lapsilleen “oikean joulun”? Mikä on “oikea joulu” ja miksi? Miksi uhrata itsensä stressille - kuka siitä todellisuudessa hyötyy?

Joulu on yksi näistä kyseenalaistamattomista ja “pyhistä” perinteistä, jotka suggestoivat massat käyttäytymään kuin kulutusrobotit tai “onnellisuuskoneet”, jotka kuvittelevat onnellisuuden määrän olevan suoraan verrannollinen kärsimyksen määrään ja siksi jollakin tapaa oikeutettua. Perinteiden kuten kaiken kulttuurin muutos lähtee yksilötasolta, ei ylhäältä saneltuna, jolloin vastuu siitä on joka ikisellä. Jos naapuritalossa perhe kärsii “joulustressistä” saavuttamattomien mielikuvien vuoksi (käsittämätöntä miten “valon” ja “riemun” juhlaan ollaan saatu liitettyä stressi), jotka nimensä mukaisesti ovat olemassa vain mielessä kuvina eivätkä tässä todellisuudessa, millä perustelet omalle perheellesi maalaisjärkeä vastaan sotivan ylenpalttisuuden? Toki voit ostaa itsellesi Hyvän Joulumielen - puhtaan omantunnon - lahjoittamalla naapuriperheelle pennosia joulukinkkuun, vaan täysin köyhyyden todellisiin syihin kajoamatta.

Lainaten ja vapaasti kääntäen filosofi Slavoj Zizekiä: "Hyväntekeväisyys ei ole ratkaisu köyhyyteen - ratkaisu köyhyyteen on uudelleenjärjestää yhteiskunta siten että köyhyys ei ole mahdollista." Hyväntekeväisyys eli resurssiensa jakaminen toisille yleisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi on tärkeää etenkin nopeana hätäapuna, mutta se ei ole varsinainen ratkaisu, ja nyt enimmäkseen toimii vain synninpäästönä niille, joilla on varaa viettää "oikea joulu".