I will not have been dead 'till I die

Asiakaspalvelija tässä kummastelee ihmisiä ja kanssakäymistä: miksei jotkut vastaa lainkaan tervehdyksiin? Vaikka kuinka reippaasti kajauttaisi hyvät huomenet, aina vastaan tulee näitä keski-ikää lähestyviä ukkoja, jotka eivät suostu kanssani samalle keskusteluyhteydelle. Samat tyypit eivät myöskään katso päinkään, ja tekevät tilauksensa epäselvästi töksäyttämällä, ikään kuin tehden selväksi, että he ovat sitten ihan vaan tiedoksi hyvin kiireisiä ja tärkeitä ihmisiä eikä heillä missään tapauksessa ole tuhlata yhtään sekuntia kauempaa kahvikupin tilaamiseen. Moi, minäkin olen ihminen! Haloo! Hei! Kuunteletkö sä? Hei? Huhuu?

Jännitysasia vireillä: sunnuntaina koe-esiintyminen Turun kaupunginteatterissa. Olin valmistellut yhden tosi haastavan musikaalibiisin, mut sit tajusin, ettei siinä nuotissa olekaan sointumerkintöjä, ja eihän se olekaan pianistikelpoinen nuotti se. Piti siis vaihtaa suunnitelmaa lennosta, ja vaihdoin toiseen biisiin, mutta sitten tajusin, että mullahan on sittenkin siitä ensimmäisestä biisistä olemassa jossain jemmassa soinnullinen säestysnuotti, koska tämä sama ongelma on kohdattu joskus ennenkin jossain koe-esiintymisessä. PÖLÖ. Nyt on dilemma, kun en tiedä kumman biisin esittäisin. Toinen on parempi äänialalle, ja vaatii vähemmän harjoitusta; toisaalta ensimmäinen on haastavampi ja näyttää että pystyn tosi vaikeisiin veisuihin, ja sitä olen harjoitellut pitkään ja paljon, mutta se on mulle vähän liian matala, ja myös vähän liian vaikea. En osaa sitä vielä mestarillisen hyvin. Pitäisikö sen siis antaa muhia? Ottaa varmempi nakki? Lauluopettaja on kiireinen eikä ehdi antaa mulle auktoriteetin mielipidettä, enkä keksi ketään muuta näyttämömusiikista niin paljon ymmärtävää joka voisi antaa jotain rakentavaa palautetta. Mulla on liian vähän mentoreita! Mitä!

Lisäksi: ulkona tuulee. <3 Voisi käydä kiipeämässä jonnekin korkealle.