"Words are tears that have been written down. Tears are words that need to be shed. Without them, joy loses all its brilliance and sadness has no end."

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

When you try your best but you don't succeed

Nyt eilisen laukaisemana jotenkin kaatuu seinät päälle pitkästä aikaa. Kaikki mielessä muhineet ahdistukset ojentavat kouransa ja heittelehdin mielentilasta toiseen kuin ringin tuupittavana. Yritän aina välillä unohtaa kaiken, tehdä jotain, mennä ulos, puhua aivan muista asioista, kunnes ajaudun tukitun oloni seurauksena tekemään jotain "väärin", josta alkaa taas kierre. Pitäisi ehkä pysyä poissa ihmisten ilmoilta kunnes tämä laantuu. Toisaalta tulen seinähulluksi. Kävin tanssiharkoissa, ja hetken aikaa teki hyvää vain polkea turhautumia askelikkoihin, mutta loppuvaiheessa aivot eivät vain enää prosessoineet mitään. Oli pakko istua alas, painaa pää käsiin ja luovuttaa. On niin levoton olo etten pysty pelaamaan videopelejä, en voi keskittyä lukemiseen, en uskalla nukkua (oli taas unirikas yö viime yö).

Jotain rakentavaa ja puhdistavaa osasin tänään kyllä tehdä: aloin kirjoittaa. Totesin, että tätä prosessia, joka mulla nyt on lähtenyt aika mielenkiintoisesti vaikkakin rankasti päässä käyntiin, olisi aika herkullista hyödyntää romaani- tai novelli-ideana, ja sain puolitoista liuskaa tekstiä. Enemmän olisi, mutta energia ei enää tänään riitä. Katsotaan mitä siitä tulee. Se riippunee siitä, mitä musta tulee.

Elämä meni eilen jotenkin rikki. Se on ollut oudolla tavalla vinksallaan jo pitkään, mutta nyt vasta mulla on sellainen olo, että olen hukassa. En osaa tarttua mihinkään. Kai se johtuu siitä, että on ehtinyt jo asennoitua elämänsä jatkuvan tietynlaisena ainakin muutaman kuukauden eteenpäin, ja sitten heitetäänkin kovaa vauhtia takapakkia aivan kaikilla osa-alueilla. Mulla on hukassa toimeentulo, unelmat, kaikenlainen tasapaino. Onneksi on sentään ystäviä. Ja koti. Ja pariksi kuukaudeksi vuokrarahat jemmassa. Ei tämä noin niin kuin järkevästi ajateltuna ole maailmanloppu. Se vain tuntuu siltä. Tuntumiset ikävä kyllä muodostaa aika ison osan siitä subjektiivisesta kokemuksesta, jota todellisuudeksikin kutsutaan.

Näkyisipä tähtitaivas. Tähdet tuo mulle lohtua kun maailma tuntuu liian painavalta. Täytyy kai nyt pärjätä ilman. Jos sulkisi silmät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti