"Words are tears that have been written down. Tears are words that need to be shed. Without them, joy loses all its brilliance and sadness has no end."

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

On a sunny Sunday

Tänään pohdin monenlaisia asioita. Hoksasin erään teatterilaisen näyttävän aivan kuusikymppiseltä Will Schuesterilta, ihastelin ihmeellisiä valoja lasten kanssa, sävelsin biisin ja unohdin miten se menikään, ideoin näytelmän ja ihmettelin miksi kuumeessa ollessani alan ajatella kaiken hidastettuina kuvina (hourailin erään sairaspäivän tanhuketjujen käsiotteet slow motionina näkökentässäni velloen). Ihmettelin biisien säveltämisen helppoutta ja sitä, miksi jotkut tietyt tavat sitoa huivi päähän koetaan "mustalaishuiviksi". Mulla taisi olla mustalaishuivi päässä.

Mutta se syy, miksi halusin aloittaa henkilökohtaisen blogin ja kirjoittaa pohdiskelusta, on se, että halusin julki Viimeisen Toiveeni, eli sen että mitä mun ruumiille tehdään jos satun kuolemaan. Pohdiskelin nimittäin sitäkin tänään ja tulin tämänhetkiseen loppupäätelmääni.

Täten täysissä ruumiin ja sielun voimissa ilmoitan kaikelle kansalle, että haluan ruumiini tuhkattavan, ja jaettavan siroteltavaksi seuraaviin paikkoihin:

1) Lapsuudenkotini tontti yltympäriinsä, jossa erityisesti seuraavat tärkeät kohdat:
- Etupihan nurmikko, se, jonne aina laitettiin piknik-liina taivaan alle
- Juhannusruusupensas tonttien rajalla
- Vanhan autotallin ja puuvajan takana oleva metsikkö
- Se vanhan puolikkaan puolella oleva mäki, jolla oli se keinu
- Kuusiaidan vieressä jyrkänteen alla oleva metikkö, erityisesti sen ikivanhan kuusen käppyrä juurikko
- Se kulma, jossa ennen uuden tallin rakentamista oli vielä kuusiaitaa ja jossa kasvoi se pieni puu
- Omenapuiden tienoo, erityisesti sen, joka on leikkimökin vieressä
- Vanhan sillan paikka
- Se kohta, jossa oikopolku ylittää ojan
- Se metsikkö, jossa nykyään on hiekkalaatikko ja Saaran vanha maja. Se jossa kasvaa aina sinivuokkoja.

2) Jostain korkealta kovaan tuuleen sirottelu. Sen on sit kans oltava kova tuuli! Mielellään kesämyrsky. Ukkonen olis kans kiva. Esimerkiksi Nousiaisten tontin kukkula on aika hyvä vaihtoehto, tai sitten se vuori jolle kiipesin Slovakiassa. Valitkaa vapaasti.

Okei, se vakavista aiheista. Keksin eilen flunssapäissäni uuden tavan valmistaa piparkakkuja! Itsehän pidän niistä mahdollisimman paksuina, joten kokeilin seuraavaa:
1) Ota kaupan valmispiparitaikina pakkasesta.
2) Sulata huoneenlämmössä pari tuntia. Unohda tiskipöydälle.
3) Lämmitä uuni 175 celsiukseen.
4) Kuori ympäriltä muovipakkaus ja ota käteesi sopivankokoinen piparimuotti.
5) Ota kaulimattomasta taikinasta niin monta piparia kuin mahtuu. Itse sain kuusi. Paksuus noin 1 cm kussakin.
6) Laita piparit pellille ja uuniin.
7) Syö ylijäänyt taikina odotellessa.
8) Kun piparit ovat mukavasti kohonneet, vähennä lämpöä noin 150 asteeseen. Paista kunnes ovat kullanruskeita.
9) TSÄDÄÄM, saat muhkeita viiden sentin halkaisijan piparkakkoja, joissa on rapsakka kuori ja pehmoisa sisus. Nammm. The way I like them.

Ainoa varjopuoli on, että taikinaa kuluu melkoiset määrät. Oh well.

1 kommentti: